Apu menee perille!

Lähdimme 14.8 aamulla Albanian vankilalähetystön konttorille jossa tapasimme edellispäivänä tapaamamme ystävät, Fredin, Eryonin, Ornellan sekä muutaman muuna paikallisen työntekijän. Selvennykseksi kaikille, että Albanian vankilalähetys sekä Bank4hope ja Fida tekevät tiivistä yhteistyötä alueella.

Vihdoin ja viimein matkamme oli tullut siihen pisteeseen, että lähdimme selvittämään meneekö apu todella perille! Noin 15 min ajon jälkeen saavuimme kuoppaiselle hiekkatielle, pian jalkauduimme ränsistyneen näköiselle kujalle jossain päin Albanian Tiranaa. Virittelimme tiimin kanssa kuvaus kaluston iskukuntoon sekä otimme kantoomme ruokapussit joissa oli kaikennäköistä meillä arkipäivään kuuluvaa ruokaa. Lähdimme seuraamaan Frediä ja Ornellaa. Fred on paikallisen Vankilalähetystyön johtaja. Ornella, psykologi, puolestaan tekee työtä ihmiskaupanuhrien kanssa ja tuntee heidät henkilökohtaisesti, kuten myös tämän perheen jonka luokse olemme nyt menossa. Mutkan takaa ilmestyy rähjäisen näköinen tiili rakennus, joka oli vain yksi huone täynnä sänkyjä ja pieni komero jonka kuvittelimme olevan vessa. Meitä vastaan käveli nuori tyttö (22 v) hymyillen sekä kaksi pikkupoikaa, joiden pian saimme tietää olevan Bank4hopen Home based supportin avun saajia johon mm. me tiiminä lahjoitimme pienen summan ennen reissulle lähtöämme. Tyttö pahoitteli ettei, hänen äitinsä juuri ollut paikalla. Pian selvisi, että toinen pikkupojista oli tytön oma poika ja toinen hänen veli, tyttö itse oli juuri eronnut miehestään ja eli surullista aikaa kaiken muun surun keskellä. Koko perheellä oli hyvin surullinen menneisyys, perheen isä oli vankilassa ja perhe oli täten mukana avunsaajissa. Elin olot perheellä olivat hyvin heikot, kuten aikaisemmin mainitsin ja olimme kaikki enemmän kuin häkeltyneitä siitä millaisessa kurjuudessa voi ihmisiä asua, varmasti meillä kaikilla silmät hieman kostuivat!

 Koko tapaaminen meni meidän lähinnä kuvatessa ja kuunnellessa surullista tarinaa, kun Ornella jututti tyttöä ja Fred tulkkasi meille Englanniksi. Olisittepa nähneet pikkupoikien ilmeet kun he löysivät jotain hyvää tuomistamme avustus kasseista…

Lopuksi kiitimme tyttöä haastattelusta ja hän halusi että ottaisimme kuvan hänestä ja meistä tiiminä. Lähdimme kävelemään hiljaisina kohti autoamme ja vilkutimme vielä tytölle joka jäi hymyillen rappusille lastensa kanssa.

Matkamme jatkui kaupungin toisella laidalle kahvilaan, johon Ornella oli sopinut meille tapaamisen yhden ihmiskaupanuhrin kanssa. Tyttö odottikin meitä puistonpenkillä istuen, huomasimme heti tytön elkeistä että hän on hyvin rikkinäinen ihminen. Tytön silmät eivät juurikaan kohdanneet meidän kenenkään katseita, vaan hän katsoi aina jonnekin muualle. Tilasimme kahvit, ja istuimme pöytään juttelemaan. Tyttö pyysi, että häntä ei kuvattaisi siten että kasvot näkyy ja tietenkin noudatimme tytön pyyntöä. Olimme jo aikaisemmin jutelleet Ornellan kanssa, ettemme kyselisi mitään hänen menneisyydestään, koska ne muistuttavat häntä aina niistä kauheista asioita joita hän on joutunut kokemaan, vaan siitä miten hänellä menee nyt ja miten hänen pieni tyttönsä voi.

Tytön tarina on ihmiskaupan uhreille hyvin tuttu, tyttö oli ollut 14 ikäisenä siivoojana armeijan tukikohdassa jossa armeijan miehet olivat käyttäneet häntä seksuaalisesti hyväkseen, tyttö oli henkisesti murrettu aivan kokonaan. Koko ihmiskaupan idea on se, että uhrit murretaan aivan kokonaan henkisesti ja fyysisesti ja näin heistä tehdään tavallaan ’’orjia’’. Myöhemmin tämän jälkeen tyttö oli pakotettu prostioiduksi. Tytöt murretaan niin pahasi, että hekin itse alkavat ajatella, että tämä on heidän elämää ja ettei ole olemassa parempaa elämää, tytöt jotka ovat niin hajalla ja rikkinäisiä ovat tyytyneet siihen tilaan missä ovat. Työ mitä Bank4hope, Fida ja Albanian vankilalähetys tekevät Ihmiskaupanuhrien keskuudessa on haastavaa ja pitkä kestoista, sillä tytöt jotka ovat kokeneet mitä kauheimpia asioita elämässään eivät hetkessä parane haavoistaan, jos koskaan täydellisesti.

Palataan takasin haastatteluun, tyttö kertoi että nyt menee jo paremmin elämässä, hän on saanut elämän halunsa palaamaan, osittain oman tyttönsä ansiosta. Työksensähän tekee kauniita koruja ja tauluja. Juttelimme Ornellan kanssa jälkeen päin siitä miten paljon tämä kyseinen tyttö oli muuttunut siitä kun hän pääsi mukaan avunsaajiin, ero oli huomattava, silti työtä riittää vielä pitkäksi aikaa.

Näin ollen voimme tiiminä todeta, että apu todella menee perille ja mikä parasta voimme seurata Bank4hopen kautta reaaliajassa miten ja minne apu menee. Me tarkastimme kohteen Albaniassa ja näimme itse miten lahjoittamamme varat menivät juuri sinne minne olimme ne lahjoittaneet, käytännössä lahjoitimme Suomessa varoja Home based supportille ja nyt olimme itse viemässä avun perille mm. Ruoka-avustus pussein, se teki koko tiimin mielet hyviksi. Apua ja varojarvitaan silti vielä paljon lisää sillä olemme raapaisseet vasta pintaa!

Molemmat haastattelut julkaistaan Marraskuussa Porvoossa Hyvä Ilta konsertissa, jonka jälkeen ne tulee myös nähtäväksi blogiimme. Seuratkaa blogiamme sillä sinne on tulossa vielä paljon lisää päivityksiä ja tarinoita matkastamme…

Tiimin puolesta Mixu